Lämpötilan läheisyysanturit on tunnettu laajalti, mutta miten tietyt lämpötilan läheisyysanturit toimivat? Lämpötilan mittaamiseen on useita eri tapoja. Yksinkertaisista diodeista erittäin tarkkoihin kohinalämpömittareihin. Laboratoriossa tärkeään käyttöön soveltuvia lämpömittareita ei tarvitse kalibroida muilla lämpömittareilla. Teollisesti sitä käytetään pääasiassa kaksivaiheisissa lämpömittareissa lämpötilan mittaamiseen, kun taas anturit on kalibroitava. Itse asiassa termistorin lämpötilan läheisyysantureita tai termoparin lämpötilan läheisyysantureita käytetään yleisesti. Prosessin ohjauksen mittaussignaalin tarkkuuden tarpeiden täyttämiseksi seuraavista antureista on tullut standardeja:
Koska puhtaat metallit sopivat suuriin impedanssin muutoksiin, erityisesti erittäin puhtaat jalometallit. Resistiiviset lämpötilan läheisyysanturit havaitsevat lämpötilan resistanssiarvojen avulla. Positiivisen TPC-termistorin resistanssiarvo on verrannollinen lämpötilaan, kun taas negatiivisen TPC-termistorin resistanssiarvo on juuri päinvastoin. Jos vastus ja lämpötila ovat lineaarisesti yhteydessä toisiinsa, lämpötila-arvo voidaan laskea polynomin avulla. Tyypillisesti vastuslämpömittarit mittaavat välillä {{0}} - 1000 celsiusastetta. Näitä antureita ovat mm. platinasta valmistetut anturit, esim. PT100-anturit, jotka on standardoitu välillä 0-100. Erittäin tarkkoja mittauksia 850:een asti voidaan soveltaa monenlaisiin olosuhteisiin. Termoparit eivät ole yhtä tarkkoja kuin RTD:t, mutta niillä on nopeampi vasteaika.
Yhdistämällä kaksi eri metallia tai puolijohdetta voidaan muodostaa lämpöparin lämpötilan läheisyysanturi. Kun kahden metallin välillä on lämpötilaero, risteyksessä syntyy painehäviö. Tämä ilmiö tunnetaan nimellä Seebeck-ilmiö. Metallin lämpöjännite ja lämpötila, muutama mikrovoltti kelviniä kohti. Itse asiassa mittausperiaate on mitata lämpötilaero kuuman ja kylmän päiden välillä. Jos haluat määrittää kuuman pään lämpötilan, sinun on tiedettävä kylmän pään lämpötila. Sitä vastoin käytännössä sitä käytetään yleensä kylmäliitoksen ja muiden lämpötilan lähellä olevien antureiden lämpötilan mittaamiseen. Kuuman pään lämpötilaa voidaan alentaa lämpöjännitteellä. Lämpöpariantureita käytetään tyypillisesti mittaamaan yli 1000 lämpötiloja. Sen tarkkuus riippuu liitoslämpötilan tarkkuudesta.
Operaattoreilla on usein vaikeuksia saavuttaa paras havaintopiste, joka on usein sopiva lämpötilan mittauksen suuriin haasteisiin. Siksi on olemassa erittäin joustava prosessiliitäntä, jota on helppo tarkkailla erityisvaatimuksia, kuten anturin lukemista, varten. Monet valmistajat valmistavat nyt ruostumattomasta teräksestä valmistettuja antureita, jotka tarjoavat korkean mekaanisen vakauden ja käyttöturvallisuuden.